Eilen käytiin sohvasurffaajien kautta bbq-kokoontumisessa, ja oli kiva tavata taas muita samassa tilanteessa olevia plus ilmanen ruoka on aina plussaa! Tosi moni luulee mua ja tuulia siskoiks ku näytetään kuulemma iha samalta, vaikkei meissä oo yhtään samannäkösyyttä :D
Viime lauantaina meiän host-pappa David täytti vihdoinkin pelätyn 70 vuotta, ja oli järjestäny poikansa talolla bbq-bileet (grillaaminen on kova sana täällä!) jonne meki mentiin käväsemään. Paikalla oli niitä jo sydneyn-matkalta tavattuja sukulaisia, se ufo-pariskunta ja jotain uusia naamoja, eli vähä niinku vanhoja tuttuja suurin osa :-D lähettiin kumminki paikalta vähän aikasemmin ja pappa oli bilettäny myöhään yöhön!
Joku päivä viime viikolla sain puhelun jostain että ne haluis kutsua mut työhaastatteluun, mut siinä liikenneruuhkan keskellä en pahemmin kuullu et mistä ne soitti tai mistä työstä oli kyse. Sain kumminki jonku varmistussähköpostin jälkeenpäin mut oon lähettäny nii monta hakemusta ettei kyseinen firma herättäny yhtäkään kelloa ja vaikka koitin ahkerasti googlailla ni ei niien nettisivuiltakaan oikeen selvinny mitä ne oikeestaan tekee. Päätin kumminki käydä haastattelussa kattomassa, ja siinä pari tuntia ennen rannalla maatessa päätin tarkistaa vielä sen haastattelupaikan osotteen, ja samalla huomasin jonku pienellä präntätyn tekstin jossa luki 'very important! Dress code: business'. Tomaattipelloille varautuneena mulla ei rinkasta kauheen montaa kauluspaitaa löydy, joten eiku mummon vaatekaapille ja sieltä naftaliinista kaivettiin mulle jotku 30 vuotta vanhat kynähame ja kauluspaita :-D
Siellä haastattelupaikalla selvis että kyseessä on ryhmähaastattelu johon en ollu ollenkaan varautunu, ja kokoajan puhuttiin vaa 'marketing jobs'eista ja vaikka joku tyttö siinä haastattelussa kovasti kyselikin että mitä tää työ sitte itseasiassa on, nii herra toimitusjohtaja vaa kierteli ja kaarteli ja sano että palaa siihen myöhemmin. Kaikki muut siinä mun ryhmässä oli ausseja ja niitä ryhmiäki oli ollu parin päivän aikana tosi monta, joten olin aika yllättyny ku sain illalla puhelun et mut oli kutsuttu toiseen haastatteluun. Meitä oli sinne valittu 9, ja siinä aulassa ennen yksilöhaastatteluja koitettiin vielä kovasti pohtia että mitä työtä tää nyt oikee on, mut kellekkää ei ollu yhtää selvempää :D
Yksilöhaastatteluissa meille kaikille oli oma supervisor joka piti 1,5h mittasen persoonahaastattelun. Siinä ekan tunnin jälkeen se mun haastattelija alko viimeinki vähä paljastamaan mikä sen työn työnkuva ois, ja paljon pelätty fundraisinghan se sieltä paljastu! Yksilöhaastatteluiden jälkeen juteltiin vielä toimitusjohtajan kanssa hetki, ja olin aika yllättyny ku ryhmän ainoona mamuna se halus tarjota mulle töitä.
Seuraavana päivänä alkoki sitte palkaton (!!) 5h koulutus, jonka aikana tajusin että tänne en kyllä jää :D työnkuva ois siis edustaa WWF:ää ja kiertää naapurustoissa ovelta ovelle ja yrittää saada ihmiset lahjottamaan rahaa. Mitään peruspalkkaa ei oo, vaan se määräytyy myyntien mukaan + ausseissa on laki että esim pyörätuolissa olevalle tai yli 65-vuotiaalle ei saa kaupitella mitään, joten siitä rahansaannistakaan en tiiä. Nii ja jos kyseinen henkilö ei lahjota sitä rahaa yli 3kk, ei mullekaan tuu palkkaa.
Maanantaina olis ollu vielä toinen palkaton koulutus mut päätin jättää mun hyväntekijän uran tähän :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti