Kolme yötä jouluun

En voi uskoo et oon ollu täällä maaseudun rauhassa jo melkeen puol vuotta, aika on hujahtanu nii nopeesti! En olis myöskää aatellu et tykkäisin työskennellä farmilla näinki paljon mitä oon tykänny.  Kohta on jo mun toka joulu poissa kotoa, me koristeltiin joulukuusi (mm. Puna-sini-vihreillä välkkyvillä valoilla) ja pieniä korosteluja lukuunottamatta ei tunnu kyllä yhtää et joulu olis tulossa :D Mut se etten oikee pääse joulutunnelmaan ei kauheesti haittaa mua, koska esimerkiks ku kuulen joululauluja nii mulle tulee ikävä suomalaista 'oikeeta' (eli pimeetä ja kylmää) joulua kynttilöiden, pipareiden, glögin ja varsinki perheen kanssa ja tekis melkee mieli ostaa ekat lentoliput jouluks kotiin.. Kiva kuitenki viettää joulua tän perheen kanssa ja nähä miten täällä sitä vietetään. (lahjat on jo kuusen alla odottamassa!)
  Ennen ku lähin Australiaan nii mun suunnitelmana oli matkustella 5-6 kuukautta, enkä oikeestaa koskaa suunnitellu olla pidempään. Ainakaa siis ennen ku huhtikuu tuli eikä mua huvittanukkaa lähtee vielä takas kotiin, joten aattelin olla vielä muutaman kuukauden ja lähtee viimeistään sitte ku eka viisumi vanheni lokakuussa. Sen jälkeen ku mun eka farmiviritys ei onnistunu Orangessa nii ajattelin ettii itelleni au pair perheen pariks viimeseks kuukaudeks aupairworldin kautta ja mietin pitkään et tuunko tänne Tasmaniaan vai toiseen perheeseen Sydneyyn. Se päätös oli mulle aika vaikee, olin saanu kavereita Sydneystä ja tykkään siitä kaupunkina, minkä takia ensin ajattelinki jäädä. Mut mun päässä kuitenki häily ajatus siitä että tääl maalla mulla olis mahdollusuus tehä toisen vuoden working holiday viisumiin tarvittava kolmen kuukauden farmityö, vaik maalaiselo ei oliskaa nii mieleistä. Yritin punnita ja pohtia molempien paikkojen plussia ja miinuksia, ja niinku varmaa tiiätte nii päätin sitte lähettää tälle (kivemmalta vaikuttavalle) perheelle Tasmaniaan viestin että tuun tänne, ja oon tosi ilonen mun päätöksestä. Oon saanu hyvän mahollisuuden tutustua tähän kivaan australialaisperheeseen ja kaupunkilaistyttönä kokenu erilaisen elämäntavan maaseudulla, missä omat kananmunat käydää keräämässä suoraa pihalta ja viikonloput ei oo rentoutumista vaa työntekoa varten. Ja oon päässy näkemää paikkoja Tasmaniassa, joihin en olis ikinä ite keksiny lähteä. Vaikka mun sosiaalinen kalenteri onki ammottanu täällä tyhjyyttään nii on tää ollu varsinki nyt jälkikäteen mietittynä sen arvosta :) Nyt musta kuitenki tuntuu et on jo aika jatkaa matkaa ennen ku jämähdän tänne kokonaan. Mun aika täällä farmilla alkaa siis olla melkee ohi nimittäin uudenvuodenaattona suuntaan takas Sydneyyn! Koska viime uutenavuotena Gold Coastilla olin töissä yhtee asti aamuyöllä ja sain vaa kuunnella rakettien pauketta nii nyt oon ilonen et pääsen näkee uudenvuoden ilotulitukset Sydneyssä ja juhlimaa vuoden vaihtumista vaik koko kaupungissa onki varmaa kauhee ihmistungos (ja hostellien + lentojen hinnat sen mukaset..). Vaikka onki vähän haikeeta lähteä nii oon tällä hetkellä aika innoissani siitä et pääsen taas näkemää uusia paikkoja ja saamaan uusia kokemuksia tän pitkän rauhallisen farmijakson jälkeen :)

Kiireitä pähkinätilalla!

Moikka. Tasmaniassa alkaa olla vähän toivoa kesästä ja puutarhassa on vihreetä ja kaikki kukat kukkii. Tää on kyl niin erilaista täällä verrattuna viime vuoteen ku me Inkan kans tultii helteisee Queenslandiin ja hikoiltii siellä jo lokakuussa.. Tänää mul on vapaapäivä ja tulee vettä taivaan täydeltä.. Mullla on ollu nyt ollu paljon töitä ja joka viikonloppu jotain ohjelmaa. Meijän Strahan-viikonlopun jälkeisenä viikonloppuna meillä oli Hazelbraen eka open day, eli puutarhat ja muut oli avoinna ihmisille ja Christie piti pari ilmasta kierrosta, joilla se selittää tästä farmista ja pähkinäprosessista jne. Olin yllättyny miten paljon ihmisiä tänne tuli, joku varmaa 800 sen päivän aikana. Tääl oli vähän jotain ohjelmaa ja kaikenlaisia ostoskojuja pystyssä. Sen päivän  järjesti hyväntekeväisyysjärjestö (eli meijän ei tarvinnu onneks tehä muuta ku trimmata puutarha ja laittaa oma teltta pystyyn) joka sai kerättyä hyvin rahaa sydäntutkimuksee sisäänpääsymaksuista ja arpajaisista. Mä vietin koko päivän myymässä pähkinöitä, ja oliki tosi vilkas päivä verrattuna normaali markkinoihin, joilla Christie käy myymässä. 

Tältä koko päivä näytti mun näkökulmasta.. (ihmisten keski-ikä oli varmaa 70v)

Siel oli erilaisia musiikki ja tanssiesityksiä

Me kulutettii monta päivää puutarhassa kitkemässä rikkaruohoja ja yritettii saada se siistin näköseks. Mul kesti vähä aikaa ennen ku ees erotin mikä on kukka ja mikä rikkaruoho ku kaikki kasvit on iha erilaisia ku mihin oon tottunu enkä muutenkaa oo ollu ikinä mikää kauheen viherpeukalo.

Sitä rikkaruohoa ja reunuksien yli kasvavaa tavaraa tuli iha älyttömästi ja me kärrättiin sitä tän farmin toiseen päähän missä se sit joskus poltetaa. Tää farmi jatkuu niiden 5000 pähkinäpuun jälkee toiseen suuntaan vielä aika paljon, ja täl hetkellä nää kasvattaa mm. opium unikkoja, jotka joku lääketehdas sit ostaa ja tekee morfiinia yms. Ja viel päivän tietoisku et Tasmaniasta tulee 70% koko maailman opiumista ja tää on Australian ainut osavaltio joka saa kasvattaa sitä ja se on jotai supervahvaa lajia verrattuna esim euroopas kasvatettaviin lajeihin. 

Avoimesta viikonlopusta seuraavana meillä oli täällä Christien kaverin häät, jonka polttareilla me oltiin muutama viikko sitte. Me jännitettiin täällä et sataako vai eikö ku tummat pilvet väijy yläpuolella ja tuuli uhkaavasti just ku sen seremonian piti alkaa.. Sade sit kuitenki onneks odotti vähän aikaa ja nätin seremonian jälkee ihmiset pääs telttaan ja sateenvarjojen alle suojaan. 

Mä olin päivän myymässä markkinoilla ja tulin takas sopivasti et vielä ehin auttaa juusto- ja hedelmätarjoilujen valmistelussa. (makkarat rullailin jo edellisenä iltana..) 

Nyt viimeviikonloppuna me mentii koko perhe molempina päivinä markkinoille ja perjantaina stressattiin et ehtiiks uus hasselpähkinäöljylähetys tulla ollenkaan. Christie oli jo ollu radiossa ja kaikille open dayssa  oltii lupailtu et marraskuun vika viikonloppu sitä pääsee ostamaa. Tääl oli oikee epätoivonen tunnelma ku torstaina sanottiin ettei mitää toivoa saada sitä öljyä perjantaina ku ne öljytyypit lähetti sen vasta keskiviikkona mut helpotukseks sit perjantai iltapäivänä tuli paljon toivottu puhelu et öljy on saapunu! (me lähetetää pähkinät ja se puristetaa Melbournessa ja lähetettii laivalla taas takas) Etiketit ei ollu ehtiny tulla pikkupulloille nii me sit teippailtii noita paperilätköjä pullojen kylkee koko ilta.. 

Lauantaina aamulla me oltiin Launcesyonin markkinoilla ja niiden jälkee ajettii kaikki Hobarttiin, jossa näin illalla mun vanhaa kämppistä Gold Coastilta ja sunnuntaiaamuna myytiin taas markkinoilla. Molemmat markkinat oli menestys ja myytii öljy loppuun. Nyt sitä tulee saman verran lisää tällä viikolla ja taas on samanlainen markkinaviikonloppu edessä! Paitsi tällä kertaa me mennään kahestaa Christien kans eikä olla yötä. Toivottavasti päästää Hobartissa käymää Mona-taidenäyttelyssä ku se oli suljettu viime lauantaina ku me yritettii!

Pähkinäpuissa on jo pähkinät alkamassa kasvaa.

(Osa kuvista Hazelbraen facebookista ja Christien ottamia)