Gold Coast

Morjens morjens!

Kello on jo kuus ja päästiin viimeinki meiän hostellihuoneeseen. Päivä alko kello 3.30 aamulla vikoilla pakkauksilla ja 4.30 oltiinki jo tien päällä.

Matka kesti 3,5 tuntia ja nuokuttiin takapenkillä 5v tytön kanssa kaikki puoliunessa. Meille olis ollu kätevintä mennä Brisbanen keskustaan ja ottaa sieltä greyhound (paikallinen express-bus) tänne gold coastin terminaaliin joka on tän meiän hostellin seinänaapuri, mutta se edellinen host oli saanu päähänsä et paljon näppärämpää jos se kiertää koko Brisbanen ja sen ruuhkat ja heittää meiät johonki Malmin kokoselle juna-asemalle josta otetaan kaks junaa ja yks bussi ja säästetään tässä tohinassa ainaki $6! Muuten tää ois varmaa ollu iha hyvä idea paitsi että sato kaatamalla koko päivän, eikä oltu tajuttu et 300km etelämpänä on aika paljon kylmempää. Uitettuina koirina seuraavien pysäkkien ja hostellin ettiminen kaatosateessa rinkka selässä ei ollu mikää top-10 kokemus!

Lähtiessä vielä nauratti!

Ku perille oli viimein löydetty kello oli vasta vähän yli 9 ja hostellin check-in alkaa vasta yheltä, joten heitettiin litimärät kamat hotellille ja lähettiin ettimään aamupalaa.

Parin korttelin päästä löyty pannaripaikka jossa kuitattiin koko loppupäivän syömiset!

Pohjosempana oltiin jo totuttu nii kuumaan ja painostavaan ilmaan, et oli iha järkyttävää kaivaa pitkähihanen rinkasta varmaan ekaa kertaa koko reissun aikana. Ihmisillä oli päällä myös farkkuja (????) ja takkeja (!!??).

Hengattiin pannaripaikassa niin kauan et kello loi yks, ja tultiin jonottamaan hostellin check-innii jossa erittäin epäasiakaspalveluhenkinen rouva kerto et täällä on ollu joku iso ryhmä jotka ei checkannu ulos ajoissa ja et check-in myöhästyy. Ooteltiin siinä parinkymmenen muun ihmisen kanssa aulassa tunti ja käytiin kysymässä uudestaa kahen maissa ja sanottiin että ootelkaa ootelkaa siivotaan koko ajan. Puol kolmelta sanottiin että arvioitu check in-aika on neljän jälkeen ja ku rupesin tivaamaan et eikö tästä voi saada jotai hyvitystä ni respan muija vaa tuhahti et check-in on yhestä ETEENPÄIN, ei yhestä alkaen. Trip advisorin neljä tähteä yeah!

Lähettiin taas kiertämään kaupunkia ja on ihanaa olla taas kaupungissa missä on ihmisiä ja kauppoja enemmän ku 1! Joskus vähän aikaa sitte tää meiän hienhajunen huone viimeinki valmistu ja maisemat on ikkunoista hienot

Meiän piti alunperin mennä huomenna sohvasurffaamaan yhen paikallisen luo mut mennäänki varmaan huomenna jo niille eläkeläishosteille koska mä sain maanantaiks työhaastattelun! Jeeeeeee

Uudet tuulet!

Moikka! Meijän päivät täällä Maryboroughissa on menny aika lepposasti. Koska täältä on niin pitkät kävelymatkat joka paikkaan, niin me ollaan oikeestaan voitu vaan hengailla täällä talolla. Päivisin on myös ollu tosi kuuma, eikä talossa oo ilmastointia, minkä takia kaikki vaikuttaa olevan kokoajan kauheen väsyneitä ja vedottomia. (Ollaan Inkan kaa epäilty et tääl olis myös hometta) Eikä haavettakaan mistään raikastavista suihkuista, nimittäin täällä ei saa käydä suihkussa kun iltasin jostain epämääräsistä aurinkopaneeli & sähkönsäästö syistä. Me ollaan jatkettu takapihalla mullanlapiointitöitä, mikä onki osottautunu aika hyväks hyötyliikunnaks!

Meijän huone täällä:

Kuvia eiliseltä iltakävelyltä

Thirsty Camel alkoholikauppa löytyy joka paikasta, myös drive through versiona:

ja West side shopping centre...

Huomenna aamuna kello 4.30 meillä on lähtö uusiin maisemiin ja suuntana on Gold Coast ja tarkemmin Surfers Paradise! Me aijottiin ensin mennä Gold Coastille vasta joskus tammikuussa, mutta koska farmitöitä ei tunnu kuuluvan nii päätettiin lähteä sinne jo nyt, kun sopiva helpx-perhekin löytyi suoraan kaupungin ytimestä! (saman helpx-palvelun kautta me ollaan otettu yhteyttä näihin toisiinki perheisiin, joissa ollaan oltu). Gold Coast on vähän yli puolen miljoonan ihmisen kaupunki, ja se on tunnettu mm. hyvistä surffaus rannoista ja teemapuistoista. Sinne on täältä Maryboroughista muutaman tunnin ajomatka ja me saadaa aika lähelle kyyti tolta hostilta, ja jatketaan sitte junalla perille.

Nyt nukkumaan niin jaksaa sitte aamuyöllä lähteä matkaan!

Tiistai

Aamu alko tänää reippaasti ku perheen 5v tyttö tuli seittemältä hyppimään meiän päälle ja ilmotti et päivällä ei nukuta. Näillä on ihana kahvikone ja kaikki lisävarusteet ja oli ihanaa alottaa päivä lämpimällä suihkulla, aamupuurolla ja kunnon kahvilla! Aamulla meiän tehtäväks tuli kaivaa parimetrinen kuoppa savimaahan, laittaa sinne tukilautoja ja lopuks latoo se maa takas siihen päälle. 1,5kk:n pullamössökuurin ja liikkumattomuuden jälkeen oli yllättävän raskas homma :-D 

Tässä oltiin jo täytetty kuoppa!

Aamulla täällä olleet ranskalainen ja tanskalainen lähti (baskimaasta oleva pysy) ja tilalle tuli kaks saksalaista. Iltapäivällä käytiin 5v riiviön kanssa puistossa, tehtiin illallista ja nyt katotaan jotai maailman tylsintä antarktika-dokumenttia. Tää on aika samanlainen pikkukylä ku tin can bay, ilman autoa ei pahemmin pääse mihinkää :-D saksalaiset tytöt tais kans järkyttyä ku tajus että lähimpään kauppaan on tunnin kävelymatka. Eipähän kulu turhaan rahaa!

Maryborough

Moi! Hyvin nukutun motelliyön jälkeen me pakattiin taas aamulla kimpsut ja kampsut autoon ja lähettiin kirjastoon ku motellin netti ei oikeen toiminu. Meijän ranskalaiset matkakaverit löys meijän kanssa samasta suunnasta jonkun paikan minne ne meni auttelemaan, joten me saatiin niiltä kyyti tänne Maryboroughiin. Me pyörittiin täällä pari tuntia pienessä osotoskeskuksessa ku me odoteltiin että meijän uus host tulee hakemaan meitä, eikä olla ehitty näkemää tätä kaupunkia vielä oikeestaan ollenkaan. Me ollaan nyt siis tämmösen yksinhuoltajaisän ja sen 5-vuotiaan lapsen luona, ja täällä on meijän lisäks kolme muuta vapaaehtosta. Kaks niistä on lähössä huomenna ja tilalle tulee kaks uutta. Eipä siis tuu ainakaa yksinäistä täällä! Tää vaikuttaa ihan kivalta paikalta, meillä on oma (ton tytön) huone ja meijän työnä on tehä jotain puutarhajuttuja ja kotitöitä, ja pitää seuraa tytölle sen koulun jälkeen. 

Me käytiin päivällä syömässä lounasta kivassa ravintolassa ja tilattiin herkulliset coctailit

Ranskalaisten kanssa tehtyjen epäonnisten töiden ettimis yritysten ja sen aika päättömän haahuilun jälkeen on kivaa ja helpottavaa olla taas tämmösessä paikassa missä on ilmanen katto pään päällä ja ruokaa pöydässä!

Hervey bay

Halloota!

Rottien ja sammakoiden asuttamasta karavaaniparkista selvittiin ja lauantaiaamuna jatkettiin farmien läpikäymistä. Vaikka soitettiin kaikki lähialueen farmarit ja työhostellit läpi ni ranskalaiset vahvistukset halus välttämättä viel käydä kolkuttelemassa parilla ovella mut samaa ei-oota sielläki toisteltiin. Edellisen host-perheen äiti oli sanonu et rannikkokaupungeissa/kylissä tarvitaan usein työntekijöitä kalastamoille töihin nii otettiin suunnaks Hervey Bay.

Tin Can Bay on tossa ehk tunnin etelämpänä eli tämmönen kätevä parinsadan kilsan ympyrä vedettiin :-D satamassa haahuilun jälkee löydettiin viimeinki joku parimetrinen kalatiski jossa ylläriylläri ei myöskään ollu työntekijöille tarvetta eli työnhaku jatkuu!

Oltiin kuultu paikallisilta et Hervey Bay on ihan must-see ja tosi hieno rantakaupunki. Kaarrettiin tottakai rannalle jossa oli harmiks tosi kylmä ja tuulista!

Yöks vuokrattiin huoneet hostellista, joka oli ekaa kertaa tosi kiva! Grillailtiin illallista (vihdoinki tuoretta ruokaa!) ja käytiin illalla viel tutustumassa paikalliseen yöelämään. Kaikissa hostelleissa on ollu tosi paljon muita backpackkereita joka on ihan samassa missiossa töitä ettimässä, ja täälläki oli hirvee lauma saksalaisia ja brittejä jotka on kaikki ollu yhtä epäonnekkaita ku me. Suomalaiseen jämäkkyyteen tottuneena tää australialainen säätö tuntuu välillä niin toivottomalta ku kellään ei tunnu olevan mitään selkeetä käsitystä oikeen mistään, ja työnsaanti tuntuu olevan aika tuurista kiinni (pitää vaan sattua olemaan oikeessa paikassa oikeeseen aikaan).

Työttömän arkea on rantojen koluuminen ja simpukoiden keräys! Käytiin turisti-infossa kysymässä että mitä täällä kannattais nähdä ja saatiin ohjeet johonki viimeseen jäljellejääneeseen sademetsään joka paljastuki olevan ehkä kymmenen neliömetriä kuivaa metsää. Käytiin kiertämässä päärannat joho oli huuhtoutunu hirvee kasa hienoja koralleja ja simpukoita. 

Koska sitä satokautta lupaillaan alkacaks taas parin viikon päähän, päätettiin Tuulin kaa mennä toiseen vapaaehtosperheeseen vähäks aikaa. Lähetettiin päivällä tänne Harvey Bayhyn pariin perheeseen viesti, ja illalla yks perhe kutsu jo kylään. Ranskikset heitti meiät paikan päälle jossa paikalla odotti ihan hirvee romanileirin näkönen omakotitalo ja joku tomaattivaunu. Perhe oli nii redneckkejä ku kylästä löytyy ja hoitelee Tomato Man-tomaattibisnestä autotallista käsin. Aamulla joku farmari kippaa siis tomaatit pihalle ja ne siellä autotallissa pussittaa niitä ja kiertelee sillä vaunulla ympäri kyliä myymässä. Tosi monet farmarit/jälleemyyjät yms on tajunnu tän vapaaehtostyön ku tuol helpx-sivustollaki suurin osa on farmareita jotka ettii just poimijoita majotusta ja ruokaa vastaan. Tomato man-perheessä meille esiteltiin myös joku kaatopaikalta haettu asuntovaunu jossa me oltais asuttu, mut luikittiin paikalta aika nopeesti ja sanottiin että mietitään vielä. Vähän myöhemmin meille soitti lähikylästä myös yks yksinhuoltaja-isä jolla on siellä jo kolme apuria mut tarviis pari loppuviikoks, joten mennään nyt tiistaista perjantaihin sinne. Ranskikset olis kovasti halunnu taas yöks caravan parkkiin (edelleenki ilman mitää asuntovaunua) mut saatiin taivuteltua ne motelliin jossa respan muija anto meille myös jotai kahvilan numeroita jossa saatettais tarvita apua, peukut pystyssä siis!

Ps unohdin laittaa aurinkorasvaa tänää

Bundaberg->Gin Gin->Childers

Heippa! Eilen ranskalainen kaksikko kävi hakemassa meijät Tin Can Baysta ja me suunnattiin kohti Bundabergiä. Meijän host perheen äiti oli kauheen huolissaan ku sille selvis että meijän kimppakyyti muodostuu kahesta MIEHESTÄ (tai pojasta pikemminki) ja otti äkkiä rekkarin ylös ja käski meitä ilmottamaan heti ku ollaan päästy perille tai muuten se soittaa poliisille. Isä Gavin myös avuliaasti neuvo kuinka meijän pitää huijata et me mennään vessaan ja karata jos ne osottautuu ihme hyypiöiks.. Onneks tämmöseen ei kuitenkaan tullu tarvetta vaan me päästiin turvallisesti perille Bundabergiin. Me kuviteltiin että päästäis johonkin Bundabergin working hostelleista (ne välittää asukkaitaan työtekijöiksi farmeille ja hoitaa kuljetukset) mutta nopeesti kävi ilmi ettei se käykkään niin helposti vaan moniin hostelleihin on viikkojen jonotuslistat!

Muutamassa hostellissa kiertelyn jälkeen me alettiin ettiä jotain muuta nukkumapaikkaa. Jostain syystä noi ranskalaiset on innostunu caravaani parkeista ja navigoi meijät tämmösen helmen pihaan:

 

Siellä me ei kuitenkaa vietetty meijän yötä vaan löydettiin kohtuuhintanen motelli:

Me oltiin pari viikkoa sitte tilattu meijän veronumerot Bundabergin postiin ja eilen me jännityksellä käytiin kattomassa onko ne jo tullu ja olihan ne! Tänä aamuna me soiteltiin joihinkin farmipuhelimiin ja työhostelleihin, mutta Bundabergissä, joka tunnetaan isona farmikaupunkina ei ollu mitään töitä missään tarjolla. Me haluttiin Inkan kanssa käydä kattomassa kilpikonnarantaa, jolle tähän aikaan pitäis rantautua paljon kilpikonnia munimaan, ja suostuteltiin pojat ajamaan sinne. Me oltiin kuultu että siel on pakko käydä ja kateltu turisti-infon opasta siitä, mutta ku me päästiin sinne nii eihän siellä mitään kilpikonnia ollu lähimaillakaan. Mikä pettymys! Ne kai rantautuu sinne sitte iltasin...

Napattiin myös jäätelöt matkalla Gold rockista mistä saa superhyvää jäätelöä mihin voi myös sekottaa mielensä mukaan karkkeja tai hedelmiä yms.

Epäonnisen rantaseikkailun jälkeen me ajettiin 50km päähän Gin Giniin, ja koska turistitoimisto oli kiinni ja motellissa ei tiedetty minkään farmin yhteystietoja me päätettiin mennä syömään fish&chips ravintolaan. Ravintolan kokki kysäs eettä mistä me ollaan ja kun me sanottiin että 'from Finland' niin se innoissaan huusi 'Suomi!' Kävi ilmi, että se oli käynyt Suomessa kalastamassa keskellä talvea ja yritti auttaa meitä piirtämällä kartan läheiselle farmille. 

Me käytiin sillä farmilla ja parilla muulla farmilla kyselemässä töitä, mutta kaikilla oli uusille työntekijöille tarvetta vasta tammikuussa. Matkalla yhdelle farmille me jouduttiin kauheeseen savupilveen, kun jotkut työmiehet poltti ilmeisesti nurmikkoa. 

Kun farmeilla pyöriminen ei tuottanut tulosta, me lähdettiin kohti Childersiä, missä me ollaan tällä hetkellä. Matkalla meijän ranskalainen kuski vetäs auton yhtäkkiä tien sivuun hätävilkut päällä ja kun me kysyttiin mitä tapahtuu niin molemmat vaan kohautteli hartioitaan ja sano että bensa loppu. Me oltiin ohitettu huoltoasema pari kilometriä aikasemmin mutta ei sillon tullu mieleen tankata. No hätä ei onneks  ollu sen näkönen, vaan takakontista vetästiin joku varabensa ja käännyttiin kohti huoltoasemaa.. 

bensatilanteen ihmettelyä:

Kun Childers alko lähestyä, niin meijän matka taittu kohti mitäs muutakaan kun caravaani parkkia! Meillä on tämmönen pieni 'mökki' missä me just mahutaan nukkumaan. Mukavana yllätyksenä me saatiin yöseuraks myös rotta joka hävis jäljettömiin, ja vilistelee varmaan tälläki hetkellä jossain täällä huoneessa.

 Huomenna me lähetään taas tien päälle töitä ettimään, vaikka ollaanki jo tällä hetkellä luovutettu noiden farmien suhteen.