Kolme yötä jouluun

En voi uskoo et oon ollu täällä maaseudun rauhassa jo melkeen puol vuotta, aika on hujahtanu nii nopeesti! En olis myöskää aatellu et tykkäisin työskennellä farmilla näinki paljon mitä oon tykänny.  Kohta on jo mun toka joulu poissa kotoa, me koristeltiin joulukuusi (mm. Puna-sini-vihreillä välkkyvillä valoilla) ja pieniä korosteluja lukuunottamatta ei tunnu kyllä yhtää et joulu olis tulossa :D Mut se etten oikee pääse joulutunnelmaan ei kauheesti haittaa mua, koska esimerkiks ku kuulen joululauluja nii mulle tulee ikävä suomalaista 'oikeeta' (eli pimeetä ja kylmää) joulua kynttilöiden, pipareiden, glögin ja varsinki perheen kanssa ja tekis melkee mieli ostaa ekat lentoliput jouluks kotiin.. Kiva kuitenki viettää joulua tän perheen kanssa ja nähä miten täällä sitä vietetään. (lahjat on jo kuusen alla odottamassa!)
  Ennen ku lähin Australiaan nii mun suunnitelmana oli matkustella 5-6 kuukautta, enkä oikeestaa koskaa suunnitellu olla pidempään. Ainakaa siis ennen ku huhtikuu tuli eikä mua huvittanukkaa lähtee vielä takas kotiin, joten aattelin olla vielä muutaman kuukauden ja lähtee viimeistään sitte ku eka viisumi vanheni lokakuussa. Sen jälkeen ku mun eka farmiviritys ei onnistunu Orangessa nii ajattelin ettii itelleni au pair perheen pariks viimeseks kuukaudeks aupairworldin kautta ja mietin pitkään et tuunko tänne Tasmaniaan vai toiseen perheeseen Sydneyyn. Se päätös oli mulle aika vaikee, olin saanu kavereita Sydneystä ja tykkään siitä kaupunkina, minkä takia ensin ajattelinki jäädä. Mut mun päässä kuitenki häily ajatus siitä että tääl maalla mulla olis mahdollusuus tehä toisen vuoden working holiday viisumiin tarvittava kolmen kuukauden farmityö, vaik maalaiselo ei oliskaa nii mieleistä. Yritin punnita ja pohtia molempien paikkojen plussia ja miinuksia, ja niinku varmaa tiiätte nii päätin sitte lähettää tälle (kivemmalta vaikuttavalle) perheelle Tasmaniaan viestin että tuun tänne, ja oon tosi ilonen mun päätöksestä. Oon saanu hyvän mahollisuuden tutustua tähän kivaan australialaisperheeseen ja kaupunkilaistyttönä kokenu erilaisen elämäntavan maaseudulla, missä omat kananmunat käydää keräämässä suoraa pihalta ja viikonloput ei oo rentoutumista vaa työntekoa varten. Ja oon päässy näkemää paikkoja Tasmaniassa, joihin en olis ikinä ite keksiny lähteä. Vaikka mun sosiaalinen kalenteri onki ammottanu täällä tyhjyyttään nii on tää ollu varsinki nyt jälkikäteen mietittynä sen arvosta :) Nyt musta kuitenki tuntuu et on jo aika jatkaa matkaa ennen ku jämähdän tänne kokonaan. Mun aika täällä farmilla alkaa siis olla melkee ohi nimittäin uudenvuodenaattona suuntaan takas Sydneyyn! Koska viime uutenavuotena Gold Coastilla olin töissä yhtee asti aamuyöllä ja sain vaa kuunnella rakettien pauketta nii nyt oon ilonen et pääsen näkee uudenvuoden ilotulitukset Sydneyssä ja juhlimaa vuoden vaihtumista vaik koko kaupungissa onki varmaa kauhee ihmistungos (ja hostellien + lentojen hinnat sen mukaset..). Vaikka onki vähän haikeeta lähteä nii oon tällä hetkellä aika innoissani siitä et pääsen taas näkemää uusia paikkoja ja saamaan uusia kokemuksia tän pitkän rauhallisen farmijakson jälkeen :)

Kiireitä pähkinätilalla!

Moikka. Tasmaniassa alkaa olla vähän toivoa kesästä ja puutarhassa on vihreetä ja kaikki kukat kukkii. Tää on kyl niin erilaista täällä verrattuna viime vuoteen ku me Inkan kans tultii helteisee Queenslandiin ja hikoiltii siellä jo lokakuussa.. Tänää mul on vapaapäivä ja tulee vettä taivaan täydeltä.. Mullla on ollu nyt ollu paljon töitä ja joka viikonloppu jotain ohjelmaa. Meijän Strahan-viikonlopun jälkeisenä viikonloppuna meillä oli Hazelbraen eka open day, eli puutarhat ja muut oli avoinna ihmisille ja Christie piti pari ilmasta kierrosta, joilla se selittää tästä farmista ja pähkinäprosessista jne. Olin yllättyny miten paljon ihmisiä tänne tuli, joku varmaa 800 sen päivän aikana. Tääl oli vähän jotain ohjelmaa ja kaikenlaisia ostoskojuja pystyssä. Sen päivän  järjesti hyväntekeväisyysjärjestö (eli meijän ei tarvinnu onneks tehä muuta ku trimmata puutarha ja laittaa oma teltta pystyyn) joka sai kerättyä hyvin rahaa sydäntutkimuksee sisäänpääsymaksuista ja arpajaisista. Mä vietin koko päivän myymässä pähkinöitä, ja oliki tosi vilkas päivä verrattuna normaali markkinoihin, joilla Christie käy myymässä. 

Tältä koko päivä näytti mun näkökulmasta.. (ihmisten keski-ikä oli varmaa 70v)

Siel oli erilaisia musiikki ja tanssiesityksiä

Me kulutettii monta päivää puutarhassa kitkemässä rikkaruohoja ja yritettii saada se siistin näköseks. Mul kesti vähä aikaa ennen ku ees erotin mikä on kukka ja mikä rikkaruoho ku kaikki kasvit on iha erilaisia ku mihin oon tottunu enkä muutenkaa oo ollu ikinä mikää kauheen viherpeukalo.

Sitä rikkaruohoa ja reunuksien yli kasvavaa tavaraa tuli iha älyttömästi ja me kärrättiin sitä tän farmin toiseen päähän missä se sit joskus poltetaa. Tää farmi jatkuu niiden 5000 pähkinäpuun jälkee toiseen suuntaan vielä aika paljon, ja täl hetkellä nää kasvattaa mm. opium unikkoja, jotka joku lääketehdas sit ostaa ja tekee morfiinia yms. Ja viel päivän tietoisku et Tasmaniasta tulee 70% koko maailman opiumista ja tää on Australian ainut osavaltio joka saa kasvattaa sitä ja se on jotai supervahvaa lajia verrattuna esim euroopas kasvatettaviin lajeihin. 

Avoimesta viikonlopusta seuraavana meillä oli täällä Christien kaverin häät, jonka polttareilla me oltiin muutama viikko sitte. Me jännitettiin täällä et sataako vai eikö ku tummat pilvet väijy yläpuolella ja tuuli uhkaavasti just ku sen seremonian piti alkaa.. Sade sit kuitenki onneks odotti vähän aikaa ja nätin seremonian jälkee ihmiset pääs telttaan ja sateenvarjojen alle suojaan. 

Mä olin päivän myymässä markkinoilla ja tulin takas sopivasti et vielä ehin auttaa juusto- ja hedelmätarjoilujen valmistelussa. (makkarat rullailin jo edellisenä iltana..) 

Nyt viimeviikonloppuna me mentii koko perhe molempina päivinä markkinoille ja perjantaina stressattiin et ehtiiks uus hasselpähkinäöljylähetys tulla ollenkaan. Christie oli jo ollu radiossa ja kaikille open dayssa  oltii lupailtu et marraskuun vika viikonloppu sitä pääsee ostamaa. Tääl oli oikee epätoivonen tunnelma ku torstaina sanottiin ettei mitää toivoa saada sitä öljyä perjantaina ku ne öljytyypit lähetti sen vasta keskiviikkona mut helpotukseks sit perjantai iltapäivänä tuli paljon toivottu puhelu et öljy on saapunu! (me lähetetää pähkinät ja se puristetaa Melbournessa ja lähetettii laivalla taas takas) Etiketit ei ollu ehtiny tulla pikkupulloille nii me sit teippailtii noita paperilätköjä pullojen kylkee koko ilta.. 

Lauantaina aamulla me oltiin Launcesyonin markkinoilla ja niiden jälkee ajettii kaikki Hobarttiin, jossa näin illalla mun vanhaa kämppistä Gold Coastilta ja sunnuntaiaamuna myytiin taas markkinoilla. Molemmat markkinat oli menestys ja myytii öljy loppuun. Nyt sitä tulee saman verran lisää tällä viikolla ja taas on samanlainen markkinaviikonloppu edessä! Paitsi tällä kertaa me mennään kahestaa Christien kans eikä olla yötä. Toivottavasti päästää Hobartissa käymää Mona-taidenäyttelyssä ku se oli suljettu viime lauantaina ku me yritettii!

Pähkinäpuissa on jo pähkinät alkamassa kasvaa.

(Osa kuvista Hazelbraen facebookista ja Christien ottamia)

Miniloma Strahaniin

Heippa! Täällä oli pitkä viikonloppu ja me just tultiin takas farmikotiin pieneltä lomalta tasmanian länsirannikolle. Olipa kivaa saada pitkästä aikaa vähän vaihtelua tähän maalaiselämään vaikkei tässäkää mitää valittamista oo.u Strahan nimiseen kylään, josta en etukäteen tienny oikeestaan mitään. Me lähettii lauantaina päivällä ku Christie tuli markkinoilta ja matka sinne kesti muutaman tunnin. Sen aikana taivaalta tuli nii räntää, lunta ku rakeitaki kauheen tuulen saattelemana samalla ku me ajeltiin kapeita ja kiemuraisia vuoristoteitä ja ku lopulta päästiin meijän määränpäähän nii valkeni et se on senmonen superpieni kalastus rannikkokylä, jossa on yhen lyhyen kadun varrella kaikki oleellinen. Me oltii perillä aika myöhään nii ekana päivänä me heitettii vaa kamat mökkiin ja mentii syömää siihen pääkadulle tosi kivaan fish&chips ravintolaan ja aikasin nukkumaan valmiina seuraavan päivän seikkailuihin:) Sunnuntaiaamuna meijän river cruise lähti matkaan puol yheksältä ja sato kaatamalla ku me istuttii siellä ja odotettiin sen laivan lähtöä, eikä ikkunoista ees nähny ulos. 

Meil oli kuitenki hyvä tuuri matkassa ku kaikilla pysähdyksillä sade hellitti nii ei tarvinnu nököttää sisällä laivassa koko aikaa. Tää jokiristeily kesti melkee kuus tuntia ja ekana oli vuorossa 'hells gates', kohta mistä tullaan satamaan avomeren jälkeen ja sen oli nimenny ne Australiaan kuljetetut brittivangit joskus ajat sitte. 

Siellä on paljon kalafarmeja meressä, tästä kuvasta ei nyt kovin hyvin nää, mut ne on tommosia pyöreitä kehikoita joiden alla on iso verkkopussi ja ne kalat kasvaa sit siellä. 

Seuraavaks laiva suuntas sinne joelle, jonka varrelta alkaa myös Tasmanian iso suojeltu metsä. Me pysähdyttiin siellä, sinne oli rakennettu semmonen lyhyt kävelyreitti. 

Seuraava pysähdys oli Sarah Islandilla, joka oli vankisaari sillon 1800-luvulla. Siel oli kiinnostava kierros sen saaren historiasta ja tapahtumista.

Sarah Islandin jälkee laiva lähti takas satamaan ja me parissa puukaupassa kiertelyn jälkee ajettii vanhan puunveistäjän tämmöseen näyttelyyn, mis oli kaikenlaisii juttuja veistettynä puusta.

Illallisen jälkee me ajettii vielä rannalle, joka oli tosi kylmä ja tuulinen ja just ku tultii sinne nii alko viel sataa. Rannalle ajettaessa bongasin jo pari pientä vallabia ja ku me lähettii sieltä nii vastaan tuli eka villikenguru minkä oon nähny! Hyppäsin autosta kuvaamaa sitä mut ennen ku ennätin hiippailla tarpeeks lähelle nii joku kurvas mopolla ohi ja säikäytti sen takas metsään..

Tänä aamuna me tepasteltii viel sademetsässä kävelyreitti, joka pääty vesiputoukselle.

Toi vesi on teepuun takia tommosta punaruskeeta mut silti juomakelposta (ite en kyl alkais ton näkösestä purosta hörppimää).

 

Ajomatkalla takaspäin me pysähdyttii vielä Cradle Mountainille syömää lounasta ja käveltii näköalapaikalle joka oli joistai kohista lumen peitossa. En ollukkaa nähny lunta pitkään aikaa! Jack tietty innostu siitä lumesta iha hirveesti eikä melkee malttanu lopettaa sitä lumipalloilla pommittamista..

Paluumatkalla me nähtiin vielä kaks villiä vompattia ja tietysti auto piti taas pysäyttää et mä pääsisin kuvaa niitä mut ne pakeni ja piiloutu tosi hyvin semmosee matalaan pusikkoon ja niitä aikani etittyäni luovutin ja jatkettii matkaa ilman valokuvia.. Nyt me just tultii vähä aikaa sitte takas kotii ja työviikko taas edessä! Viikonloppuna on Tully markkinat semmosen vanhan rakennuksen puutarhassa ja mun pitää mennä sinne koko lauantaiks myymään ku Christie menee sen normaalimarkkioille ja sen jälkee illalla on luvassa sen kaverin polttarit paikallisella casinolla :D Parin viikon päästä niiden häitä juhlitaa täällä Hazelbraella, kiva päästä häihin ku en ookkaa ollu häissä ku viimeks kaks vuotiaana..

Kevätsää lämmittää!

Täällä on eileillasta asti tuullu tosi kovaa, nii et oikee seinät ja ikkunat natisee. Christie eilen tokas et kevättuuli on tullu ja se onki täällä sit seuraavat kolme kuukautta.. Toivottavasti ei olis. On ihanaa huomata miten ilmat alkaa lämpenemää ja kevätkukat kukkimaan, viime viikko oli tosi aurinkoinen ja munki huone on muuttunu iha siedettävän lämpöseks vaik mulla kyl vieläki on ikävä suomen monikerroksisia ikkunalaseja ja pattereita...

Maanantaina me saatii viimeinki se iso pähkinälähetys matkaan, huh! Ei tarvii enää viettää yhtä monia tunteja tässä 'cracking shedissä'.

 Tiistaina oli sateinen ja harmaa päivä ja me käytii pojan kans kaupassa ostaa leivontatarvikkeita ja alettii väsäämään keksejä.

Ja pitihän ne tietenki koristella..

Sain pariviikkoa sitte tän auton 'omaks' siks aikaa ku oon täällä töissä, ku Perheen äiti osti uuden lava-auton. Vähän enemmän vapautta mulle siis :) 

Perheen kissa Puss, joka on aika hemmoteltu hiirikissa.. Toisin ku näiden famikoirat , jotka asuu ulkona häkeissä. Hiiristä on vähän ongelma täällä, ei ne tuu sisään taloon mut noissa pähkinävarastoissa ja vajoissa ne kakkii hihnoille ja pitää aina olla tarkkana et desinfioi paikat hyvin jos on merkkejä et hiiri on käyny siellä. Yhtenä päivänä me tyhjennettiin pähkinänkuorien roskalaatikkoa isoihin pusseihin, joiden reunat oli täynnä kuolleita hiirenraatoja mikä oli aika ällöttävää :D Paljon uusia farmikokemuksia mulle kaupunkielämään tottuneelle.. 

Pari iltaa sitte ku olin menossa nukkuu ja sammuttaa valoja nii bongasin tän ison hämähäkin mun seinältä. Okei, ei ehkä näytä täs kuvassa kovin isolta ja pelottavalta mut oli se aika vastenmielinen haha.

Farmiarkea..

Moi! Kaks kuukautta täällä farmilla on kulunu yllättävän nopeesti! Teen yleensä kuus päivää viikossa töitä, tähän asti oon tehny suurimmaks osaks pähkinätöitä ja vielä ens viikko pitää jaksaa sitä kunnes me saadaa iso pähkinätilaus tehtyä ja lähetettyä öljytehtaalle missä ne tekee siitä hasselpähkinäöljyä. On hullua miten iso homma se on saada ne pähkinät pusseihin asti ku pitää pyöritellä joka ikinen pähkinä käsissä ja tarkistaa ettei niissä oo mitää vikaa ja tän vuoden sato on vielä täynnä mustuneita ja homeisia pähkinöitä nii se on tosi hidasta.. Täällä on ollu ihan kivaa vaikka välillä tää työ onki tosi tylsää ja vapaapäivinä ei usein oo kauheesti tekemistä. Ja vaikka toi perhe on mukava nii olis kyl kivaa ku olis jotai omanikästä seuraa välillä, tää farmi on nii eristyksissä ja lähimmässä tuppukylässä ei oo mitää muuta ku postitoimisto, pari taloa ja suljettu pubi nii ei täällä myöskää pahemmin törmää keihinkää muihin ihmisiin ellei sit aja kaupunkiin asti.. 

Joskus yli kuukaus sitte menin tän peheen äidin Christien ja pojan Jackin kans sunnuntaiaamuna Hobarttiin, joka on Tasmanian pääkaupunki toisella puolella saarta. Christie ajaa sinne parin tunnin matkan joka toinen sunnuntai markkinoille myymää pähkinöitä ja me vähän kierreltii siellä Jackin kans sillä aikaa

Tääl on aina välillä aamusin tosi sumusta ja sit ku se sumu hälvenee myöhemmin nii tulee yleensä tosi nätti ja aurinkoinen päivä eikä oo tuulista. Yks viikko me kulutettii karsimassa pähkinäpuita ja näiden kuvien oton välissä oli aikaa ehkä puol tuntia!

Cataract Gorge, yks Launcestonin ainoista nähtävyyksistä, siel on eripitusii kävelyreittejä mitä voi tehä ja sit voi kans ottaa tuolihissin ton veden yli.

 Tääl on alkanu nyt ilmat vihdoin vähä lämpenemää ja kevät tekee tuloa jee! Ehkä voin kohta jo luopua mun toppatakista kokonaan.. Eilen me oltii kattomassa Christien hockey-peliä, en oo ikinä ennen nähny koko peliä mut sehä oliki melkee ku salibandyä erilaisilla mailoilla ja kentällä vaa. Siinä nyt nopeet kuulumiset koitan alkaa päivittelemään vähä useemmin tästä eteenpäin :)