Rottien ja sammakoiden asuttamasta karavaaniparkista selvittiin ja lauantaiaamuna jatkettiin farmien läpikäymistä. Vaikka soitettiin kaikki lähialueen farmarit ja työhostellit läpi ni ranskalaiset vahvistukset halus välttämättä viel käydä kolkuttelemassa parilla ovella mut samaa ei-oota sielläki toisteltiin. Edellisen host-perheen äiti oli sanonu et rannikkokaupungeissa/kylissä tarvitaan usein työntekijöitä kalastamoille töihin nii otettiin suunnaks Hervey Bay.
Tin Can Bay on tossa ehk tunnin etelämpänä eli tämmönen kätevä parinsadan kilsan ympyrä vedettiin :-D satamassa haahuilun jälkee löydettiin viimeinki joku parimetrinen kalatiski jossa ylläriylläri ei myöskään ollu työntekijöille tarvetta eli työnhaku jatkuu!
Oltiin kuultu paikallisilta et Hervey Bay on ihan must-see ja tosi hieno rantakaupunki. Kaarrettiin tottakai rannalle jossa oli harmiks tosi kylmä ja tuulista!
Yöks vuokrattiin huoneet hostellista, joka oli ekaa kertaa tosi kiva! Grillailtiin illallista (vihdoinki tuoretta ruokaa!) ja käytiin illalla viel tutustumassa paikalliseen yöelämään. Kaikissa hostelleissa on ollu tosi paljon muita backpackkereita joka on ihan samassa missiossa töitä ettimässä, ja täälläki oli hirvee lauma saksalaisia ja brittejä jotka on kaikki ollu yhtä epäonnekkaita ku me. Suomalaiseen jämäkkyyteen tottuneena tää australialainen säätö tuntuu välillä niin toivottomalta ku kellään ei tunnu olevan mitään selkeetä käsitystä oikeen mistään, ja työnsaanti tuntuu olevan aika tuurista kiinni (pitää vaan sattua olemaan oikeessa paikassa oikeeseen aikaan).
Työttömän arkea on rantojen koluuminen ja simpukoiden keräys! Käytiin turisti-infossa kysymässä että mitä täällä kannattais nähdä ja saatiin ohjeet johonki viimeseen jäljellejääneeseen sademetsään joka paljastuki olevan ehkä kymmenen neliömetriä kuivaa metsää. Käytiin kiertämässä päärannat joho oli huuhtoutunu hirvee kasa hienoja koralleja ja simpukoita.
Koska sitä satokautta lupaillaan alkacaks taas parin viikon päähän, päätettiin Tuulin kaa mennä toiseen vapaaehtosperheeseen vähäks aikaa. Lähetettiin päivällä tänne Harvey Bayhyn pariin perheeseen viesti, ja illalla yks perhe kutsu jo kylään. Ranskikset heitti meiät paikan päälle jossa paikalla odotti ihan hirvee romanileirin näkönen omakotitalo ja joku tomaattivaunu. Perhe oli nii redneckkejä ku kylästä löytyy ja hoitelee Tomato Man-tomaattibisnestä autotallista käsin. Aamulla joku farmari kippaa siis tomaatit pihalle ja ne siellä autotallissa pussittaa niitä ja kiertelee sillä vaunulla ympäri kyliä myymässä. Tosi monet farmarit/jälleemyyjät yms on tajunnu tän vapaaehtostyön ku tuol helpx-sivustollaki suurin osa on farmareita jotka ettii just poimijoita majotusta ja ruokaa vastaan. Tomato man-perheessä meille esiteltiin myös joku kaatopaikalta haettu asuntovaunu jossa me oltais asuttu, mut luikittiin paikalta aika nopeesti ja sanottiin että mietitään vielä. Vähän myöhemmin meille soitti lähikylästä myös yks yksinhuoltaja-isä jolla on siellä jo kolme apuria mut tarviis pari loppuviikoks, joten mennään nyt tiistaista perjantaihin sinne. Ranskikset olis kovasti halunnu taas yöks caravan parkkiin (edelleenki ilman mitää asuntovaunua) mut saatiin taivuteltua ne motelliin jossa respan muija anto meille myös jotai kahvilan numeroita jossa saatettais tarvita apua, peukut pystyssä siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti